Vaikka meillä on jo avo-luokasta 1-tulos huimaalla pistemäärällä (160,5p, 1-tuloksen rajana ollessa 160p) halusin vielä kisata pari kisaa Avossa ennen meidän siirtymistämme voi-luokkaan. Olemme kuitenkin treenanneet enemmän Voi-luokanjutskuja.

Ilmoitin jo ennen joulua Ikwilin oman seuran tokokisohin helmi- ja maaliskuussa mut päätin ilmoittaa Ikwilin myös Porvoon tammikuun kisoihin. Halusin testata mitä Ikwil tekee jos koe on vieraassa paikassa mistä myös löytyy niin ihanaa hevosenpaskaa. Halusin myös tietää mitä Harri Laisi sanoo meidän suorituksestamme.

Jonotin n tunnin jotta pääsin kokeeseen. Tänä aamuna kun kello soi kl 6.00 olisi ollut niin paljon kivempaa jäädä sänkyyn nukkumaan kuin nousta ylös. Avo-kisa alkoi jo klo 9 eli 7.30 piti jo olla lähdössä. Annoin Ikwilille aamuruuan ja yritin itsekin saada jotain syötyä. Vein tytöt ulos lenkille. Olin tyytyväinen et myös Ada suostui tulemaan mukaan. Lämpömittari näytti n -15. Päästin tytöt temmeltämään vähäksi aikaa. Ikwil näytti kiusaavan Adaa koko ajan mut pääasia oli et se sai purkaa vähän energiaan, jotta hän jaksaisi keskittyä ja totella minua.

Päätin et paikkamakuuta tehdään ilman ponnaria ja otsatukkaa laitetaan kiinni vasta yksilöliikkeitten alkua. Ikwilin paikkamakuu on viime aikoina taas ollut epävarma. Yleensä hän seisoo ennen kuin olen edes päässyt piiloon.

N klo 7.15 starttasimme kohti Porvoota. Paikalla olimme jo n tunnin päästä eli oli sopivasti aikaa ruveta jännittämään omaa suoritusta. Kävin ilmoittautumassa ja saimme kisanumeroksi 16. Eka avo-koira oli numero 11 eli meidän paikkamme oli ekana toisessa paikkamakuuryhmässä. Kävimme kävelemässä ja Ikwil otettiin vähäks aikaa sisään maneesiin. Maneesi on ihan ok paitsi et koirille oli aika vähän tilaa kun ei ollut muuta paikkaa heille kun "katsomo"(=kapea "käytävä" jossa penkki toisella ja aita toisella puolella) ja siitä kaikkien oli käveltävä ohi. Ja Ikwilhän on ihan selvä ADHD-tapaus jonka oli kerjättävä nameja kaikilta.

Tämän kerran meidän suoritustamme ei valitettavasti videoitu. Harmittaa vähän kun en nakittanut ketään kuvaamaan, mut ehkä sitten taas ensi kerralla.

Kehäänmenossa Ikwil tempaisi sinne tänne ja sain kunnolla muistuttaa häntä et käyttäydytään kunnolla. Sain rauhoiteltua Ikwilin ennen liikkeen alkua. Tein myös pienen sivuaskeleen ennen kuin jätäin Ikwilin. Luulen et Ikwilin ylösnousu vois osittain johtua siitä et kun vasen jalkani sirtyy se voi koskea Ikwilin päähän (tai karvoihin) jolloin I häirintyy. Kun käännyin käänsin myös pääni ja näin et I makasi nätisti. Siirtyessäni piiloin katsoin myös taakseni ja I makasi vielä paikallaan.

Piiloon kuului piippausta ja olin melkein varma et se oli Ikwil. Katsoin koko ajan kentälle päin siinä toivossa ettei mikään koira tulisi näkyviin. Pitkät kolme minuuttia. Kehään palattuani, näin ettei Ikwile ihan maannut samalla tavalla kuin mitä jätin hänet. En uskaltanut ajatella mitä hän olis voinut tehdä niin kauan kuin olin poissa. Tuomari näytti meille kuitenkin 9½ p ja sanoi et koira oli ollut alussa rauhaton. Luulenpa et Ikwil oli taas siirtänyt tassujaan. Vein nopeasti Ikwilin vähäks aikaa autoon jotta hän rauhottuisi ja olis tyytyväinen kun kävisin taas hakemassa häntä "töihin".

Yksilöliikkeissä tehtiin jostain kumman syystä ekana liikkeestä maahanmeno. Tämä sopi meille ihan hyvin. Sain Ikwilin herätetty sillä ei ollut tavallinen tylsä seuraaminen vaan hänen piti olla kuulolla.

Alkuseuraaminen oli aika väljää. Antaessani käskyn, en nähnyt mitä Ikwil teki. Jatkoin matkaa ja vasta käännettyäni näin et I makasi. Ei mitään ongelmaa ja täydet 10 pistettä.

Seuraamisessa oli aika pitkiä suoria ja monta käännöstä. Ikwil otti taas etäisyyttä minuun mut musta hän piti kontaktit koko ajan. Kerran käännöksessäe vaeesemmalle, meinasin kompastua häneen.  Pitkän suoran jälkeen kävelimme päätyseinää kohti jolloin Ikwilin kontakti herpaantui ja meidän piti puolisekunti miettiä minne piti jatkaa. Pisteet kuitenkin 8.

Luoksetulossa Ikwilin pysäytys valui. Osittain vois syyttää Ikwilin kovaa vauhtia. Pisteet 8½.

Liikkeestä seisominen meni nollille viime kisoissa. Sitä ollaan vähän enemmän treenattu ja olen yrittänyt treenata sitä oikeaa stå-äänensävyä. Just ennen kehäänmenoa muistutin Ikwiliä mitä pitäisi tehdä kun stå kuuluu. Taaskaan en nähnyt mitä I teki mut seisoinhan hän. Ohittaessani Ikwiliä hän on välillä siirtynyt tai kääntynyt. Katsoin alas maahan ja olin hengittämättä. Onnistuin! 10

Noutamisessa ei mitään ongelmaa. Ikwil palautti kapulan iloisesti enkä tiputtanut sitä. 10

Ennen kaukoja mun oli rauhoitettava Ikwiliä sillä hän kävi ihan selvästi ylikierroksillä ja olisi varmaan muuten pompinnut edestakaisin. Liikkurin kysellessä olemmeko valmiita, vedin rauhallisesti henkeä ja silitin Ikwilin joka istui sivullani. Kaukoissa ei myöskään ongelmia. Välillä Ikwilin katse oli muualla mut kun hän kuuli mun ääneeni, asennot vaihtuivat ongelmitta. 10

Hypyssä ei mitään erikoista. En tiedä mistä syystä saatiin vain 9½. Olisiko I ehkä ollut perusasennossa vinossa, vai ennakoiko hän istumisessa.

Kokonaisuusvaikutus 9½. Tuomarilla oli vain kommentteja meidän seuraamisesta ja luoksetulosta.

Tänpäiväinen todistus:

Paikalla makaaminen: 9½

Seuraaminen: e8ee

Liikkeestä maahanmeno: 10

Luoksetulo: 8½

Liikkestä seisominen: 10

Noutaminen: 10

Kauko-ohjaus: 10

Estehyppy: 9½

Kokonaisvaikutus: 9½.

Yhteensä siis upeat 188½ pistettä (henkilökohtainen ennätys). Tuloksena siis hieno 1-tulos ja kp. Meidän sijoituksemme oli 2/13.

Palkinnoksi saatiin 6 kpl neekerinsuukkoja, vaaleavihreän nyrkkeilykengurun, muutama lihatikun ja "muistolaatan". Sekä tietenkin KP-ruusuke.

Me palkintopallilla. Ikwil keskittyy saamaan palkintonsa. Vierellämme voittaja (kuvittelee kuulemma olevansa karvaton schape), joka sai 192,5 p.

Ikwil ja palkinnot. Kp-ruusuke puuttuu.

Videot eilisen kahdelta ekalta radalta. Kolmas rata keskeytin kahden esteen jälkeen kun Ikwil ei tehnyt puomin alastuloa on-off-tavalla. Vähän sääli.....

Eka rata:

youtu.be/cSXwZeJRvmI

Toka rata: (Ikwil varasti lähdössä, siksi olen vähän hukassa ja hyl oli odotettavissa.

youtu.be/IFfxCb1mI14

Tänään kun olimme agitreeneissä päätin kokeilla mitä Ikwil sanois seuran pienestä metallikapulasta. Meillähän on ollut viime aikoina tosi isoja ongelmia Ikwilin oman kapulan (keksikokoinen) kaa. Eilen treeneissä eikä sen jälkeen Ikwil ei ole suostunut ottamaan sitä lainkaan suuhunsa. Olen pitkän suostuttelun jälkeen saanut Ikwiliä nippanappa koskemaan siihen hampaillaan, mut ei muuta.

Tänään kävin siis hakemassa kapulan hallin toisesta päästä ja yllytin Ikwiliä haluamaan sitä käsistäni. Laitoin kapulan maahan vähän matkaa meistä ja käskytin Ikwiliä hakemaan sitä. Vähän hän epäröi, mut otti sen suuhunsa ja palautti sen mulle. Palkaksi sai ison lihapullapalan.

Kokeilin vielä muutaman kerran ihan lähelta. Varmistin myös ettei Ikwilin hihna kiristynyt kun Ikwil meni kapulan luo. Kaikki yritykset onnistuivat ja Ikwil sai joulukinkkua palkaksi. Meinasin ahnehtia ja kokeilla pidemmällä matkalla mut maltoin kuitenkin lopettaa ne treenit siihen. Päätin et jatkossa treenaan metallinoutoa vain hallilla ja sillä pienemmällä kapulalla. Ikwilin joululahjakapula saa odottaa  kotona parempia aikoja tai seuraavaa koiraa.

Iloisena tekstasin tämän ilouutisen myös kouluttajallemme Saijalle ja minusta luin tekstiviestirivien välissä et hänkin on aidosti iloinen et Ikwilin metallikapulakammosta on osittain selvitty.

Nyt edetään pienin askelin. Mietin voisko Ikwilin kammo johtua siitä jos hänen ketjukaulapanta osuu kapulaan. Sitä pitää myös kokeilla kunhan saamme kapulan pitoa varmemmaksi.

Tänään oli taas voi/evl-ryhmän tokoilut. Ohjaaja oli varustautunut neljällä eri nameilla: treenitaskuista löytyi kinkkua, juustoa, Frolicia ja lihapullia. Juustohan on ollut viime aikoina ne tavalliset treeninamit, kinkku oli varattuna extrahyvä palkaksi jos paikallamakuu onnistuisi. Lihapullat oli metallinoutonameja ja Frolicit jos tehtäisimme luoksetuloa. Lihapullat vois myös toimia tässä.

Paikalla oli taas kaksi koirakkoa: tällä kerralla Saaga (portugeesi) ja Ikwil (schapendoeesi). Tehtiin ekaksi se tavallinen paikkamakuu, tällä kertaa koirat makas kuonot kohti päätyseinää ja heidän takanaan siis oli agiporukkaa omatoimitreeneissä.

Taas Saija yritti saada koirat maahan, mut ei tälläkään kertaa pystynyt huijaamaan Ikwiliä. Olin tosi onnellinen tästä. Piilossa kuului et toinen koirista piippasi ja epäilimme heti Ikwiliä sillä Saaga on "aina" ollut hiljainen. Oikeassa oltiin.

Nyt Saija oli lukenut läksynsä ja yritti oikealla komennolla (eli "sidan"-käskyllä) saada Ikwilin maasta istumaan. Ei tänäänkään onnistunut, mut Saaga on selvästi ruotsinkielinen ja hän meni istumaan.

Tehtiin taas seuraamista, Saaga oli vapaana ja Ikwil taas lyhyessä hihnassa. Muuten meni tosi hyvin mut kun lähestyimme A-estettä niin Ikwil ryntäsi sinne jolloin sain vetää hihnasta.

Tehtiin myös liikkestä istumista, joka sujui meiltä taas loistavasti kuin muistin kävellä tosi hitaasti ja selvällä käskyllä komentaa Ikwiliä istumaan. Ennen sitä I oli tarjonnut maahanmenoa pari kertaa.

Ruutuun lähetyksessä Ikwil oli taas innoissaan mut mun sivulla just ennen lähetystä Ikwil on keskittynyt eikä ryntäile minnekkään. Mun on muistettava sanoa "ligg"  tarpeeksi ajoissa ettei Ikwil ehdi tulla minuunpäin vaan jää ruudun sisäpuolelle.

Hyppynoudossa ei mitään ongelmaa. Tällä kertaa Ikwil muisti molemmila kerroilla hypätä myös takaisintulomatkalla. Olen tyytyväinen!

Tunnarissa Ikwil löysi taas oman kapulan ekalla yrittämällä. Ehkä tämä liike on koht hanskassa.. Eikä I kauheasti purrut sitä kapulaa. Tosi tyytyväinen myös tästä.

Ja sitten meidän tänhetkiseen ongelmaan: treenasin perjantaina tai lauantaina metallinoutoa ja jostain kumman syystä Ikwil tiputti kapulan omalle tassulleen. Sen jälkeen neiti ei ole suostunut ottamaan kapulan suuhunsa. Täällä sisällä kotona se ei tuota ongelmaa sillä rouva Koira eli Ada nostaa kapulan mielellään mulle, varsinkin jos siitä pikkuhommasta saa lihapullapuoliskon. Ikwil seisoo hölmistyneenä vieressä.

Ajattelin (ja toivoin) et ehkä ongelma väistyy kun menemme halliin treenaamaan. Halusin et tekisimme metallinoudon Saijan nähden. Heitin kapulan, Ikwil meni reippaasti sen luo mut kieltäytyi ottamasta sitä suuhunsa. Ikwil oli menossa takaisin ruutuun ja katseli ympärilleen löytyisikö jotain muuta jota voisi noutaa. Ei löytynyt mut kapula jäi hakematta. Ikwil tuli hienosti sivulleni istumaan.

Saija meni kapulan viereen, yritti houkutella Ikiä ottamaan sitä suuhunsa, Ikwil melkein otti sen mut sitten hänen kaulapantansa osui siihen ja siihen se yritys loppui. Yritin itse houkutella hänet ottamaan sitä suuhunsa, lopulta sain luovuttaa ja tyytyä siihen et Ikwil avasi suunsa ja hampaat osuivat kapulaan. Tätä on siis harjoiteltava paljon, onneksi tavallinen kapula on vielä jees. Aion käydä hallilla treenaamassa metallinoutoa sen pienemmän kapulan kaa.

Lopuksi tein vielä avo-hyppyjä Ikwilin kaa jotta meille molemmille jäisi hyvä mieli.

Vielä kotona sain Ikwilin koskemaan kapulaan hampaillaan. Tästä jatketaan ja sitkeys palkitaan. Yritän saada Ikwilin innostumaan metallikapulasta ja ärsyttämään häntä sillä. Vahinko et ulkona on niin kylmää ettei siellä voi metallinoutoa treenata ja sisällä Ada on sitä mieltä et se on niin helppo juttu et hän noutaa sitä mielellään. Varsinkin jos siitä saa lihapullia...

Onneksi meillä ei vielä ole voi-luokan muut liikkeet kunnossa, muuten tämmöinen takapakki vois ottaa päähän. Nouto on aina ollut Ikwilin lemppareita, metallikapula ei aikaisemmin ole tuottanut minkäänlaisia ongelmia.

Saija oli sitä mieltä et Ikwil on laskenut et 1-tulokseen voi ihan hyvin nollata metallinoudon kun noi muut liikkeet ovat meillä niin hyviä. En ole ihan samaa mieltä. Sain myös kuulla sen vaihtoehdon et voisin kokeessa heittää kapulaa Ikwilille ja Ada kävisi noutamassa sitä. Sekin on ihan hyvä ratkaisu. Eihän kukaan erota Adaa ja Iksua toisistaan....eihän?

Joka toinen torstai Ikwilillä on ollut mahdollisuus tokoilla kaksi peräkkäisinä vuoroissa (samalla opettajalla) sillä klo 18.30-19.30 on ollut jatkavien kisapentukurssilaisten vuoro ja klo 19.30-21 on ollut Voi/Evl-ryhmän vuoro.

Olin miettinyt et kaksi tuntia tokoa voi olla pienelle koiralle vähän liikaa ja olin Saijalle sanonut et me jäädään varmaan siihen voi/evl-ryhmään tekemään paikkamakuuta ja poistumme sen jälkeen paikalta. Pari viikkoa sitten huomasin kuitenkin et Ikwil oli  aivan yhtä innoissaan kun toinen tunti alkoi kuin silloin kuin se eka alkoi. Joten jäin silloinkin loppuun asti ja Ikwil jaksoi kyllä tokoilla. Onneksi opettaja on sama, joten voimme joka syventyä johonkin liikkeeseen tai toistaa sitä toisella tunnilla.

Viime torstaina sama juttu. Kun voi/evl-ryhmä alkoi, Ikwilillä oli taas niin paljon sitä intoa ettei pieni koira maltannut olla paikalla.

Kisapenturyhmässä meitä oli kuusi koirakkoa. Ensin tehtiin alkuleikit missä piti tehdä nopeita sivulletuloja. Sen jälkeen oli tietenkin luoksepäästävyys (meillä Saija tuli pyörimään meidän ympärillämme ja Ikwilin piti pysyä kontaktissa) ja sen jälkeen paikkamakuu. Menin hallin ulkopuolelle vähäks aikaa ja Ikwil oli vähän siirtänyt tassujaa mutta pysyi paikallaan. Hallin toisella puolella treenattiin agia joten siitä oli häiriötä meille.

Sitten tehtiin seuraamista ja Ikwil teki sen tosi lyhyessä hihnassa, jotta hihna kiristyisi heti jos I poikkeaa toivotusta paikasta. Hyvin tämä juttu on mennyt perille. Ikwil seuraa (minusta ainakin) tosi tiiviisti oikealla paikalla. Harmi etten aina näe missä Ikwil seuraa, se vaatii melkein et joku muu katsoo meitä ja neuvoo minua milloin mun pitäisi palkata Ikwiliä.

Tehtiin tässä ryhmässä myös luoksetuloa ja noutua. Noudossa ei mitään muuta ongelmaa paitsi et Ikwilin juoksi Saijan kautta kun hänen piti palauttaa kapulan.

Luoksetulossa Ikwil teki aika hyvän stopin mut mun Frolic-heitto jäi aika lyhyeksi.

Liikkeestä maahanmeno sujui ilman ongelmaa. Liikkeestä seisomisessa Ikwil meni ekalla kerralla maahan ja toisella hän ei pysähtynyt ollenkaan. Luulen et mun käsky oli epäselvä. Äänensävyni on tässä ollut toinen kuin esim. maahanmenossa ja en löytänyt sitä heti.

Voi/Evl:ssä meitä oli vain 2 koirakkoa: Nasu (kultsu) ja Ikwil (schapendoes). Saijalla oli aikaa neuvoa meitä molempia ja ehdittiin tehdä aika paljon.

Paikallamakuussa Saija yritti häiritä koiriamme ja saada niitä maahan. Nasua hän sai pari kertaa maahan. Minua nauratti kun Saija oli opiskellut ruotsia ja tiesi meidän "ligg"-käskyä. Onnekseni Saijalla oli ihan väärä äänensävy eikä Ikwil ollut missään vaiheessa menossa maahan. Vasta mun ligg-käskyllä Ikwil totteli. Menin ihan pieneksi hetkeksi hallin ulkopuolelle seisomaan mut palasin aika nopeasti halliin ja jäin seisomaan selkä Ikwiliin päin. I pysyi paikallaan.

Taas Saija yritti saada koirat istumaan. Taas nauratti kun Saija käytti ihan väärää sanaa tähän tarkoitukseen. Eihän Ikwil tottele "sitt"-käskyä....No luulenpa et Saija on oppinut jotain mun käskytyksestäni eikä hän jatkossa tee samanlaisia virheitä.

Tehtiin taas seuraamista ja Ikwii sen taas hihnassa. Saija kehotti minua seuratuttamaan Ikwiliä vähän aikaa pelkästään lyhyessä hihnassa, jotta hän muistaisi missä saa niitä kehuja. Viime kokeissa Ikwil on seurannut minua aikaa kaukaa ja hän on varmaan saanut sen käsityksen et siinä on se oikea paikka. Ikwilin seuraaminen oli alkuaikoina tosi tiivis, hän melkein nojas minuun jalkaani, ja voi olla sitä vieläkin jos vaadin sitä.

Tehtiin liikkeestä istumista ja siinä Saija antoi mulle neuvoja et mun pitää kävellä tosi hitaasti jotta Ikwilillä on aikaa kuunnella ja miettiä mitä pitää tehdä sillä hän tietää kyllä mitä "Sitt" tarkoittaa. Ja että mulla ei pitäisi olla nami kädessä.

Tehtiin myös ruutua, jota Ikwil rakastaa vaikkei ole hänen vuoronsa. Multa meinaa aina lentää käsi kun Ikwil vetää ruudullepäin. Saija muistutti minua mitä tapahtui viime kerralla: toinen koirakko teki ruutua ja kun ohjaaja käskytti ruutuun, Ikwil ryntäsi sinnepäin. Ongelma oli siinä et tehtiin just silloin Ikwilin kaa seuraamista ja Ikwilin panta kuristi Ikwiliä samalla kun hän  ei ollut mun sivullani.

Aikaisemmin Ikwil on jäänyt seisomaan ruudussa mut nyt päätimme kokeilla saisinko hänet maahan siellä. Saija kävi laittamassa nameja ruutuun. Ekalla yrittämällä Ikwil jäi seisomaan, söi namit ja tuli sitten mun luo. Syy tähän voi olla et toisella puolella huudettiin niin paljon niille agikoirille ettei Ikwil kuullut ligg-käskyäni. No seuraavalla kerroilla meni sitten paremmin. Ikwil seisoi lätkän viereessä ja sain sen jopa ruudun sisällä maahan. Ruutu on vieläkin sen lemppari, sillä joka kerta kun Nasua käskettiin ruutuun, Iksu oli menossa. Siellä kun on niitä nameja.

Tehtiin myös metallinoutoa, hyppynoutoa ja metallihyppynoutoa. Metallinoudossa Ikwil kävi hakemassa kapulan vaikka se ei suostunut tähän kotona. Saija kehotti minua palkkaamaan sitä metallinoudosta kokonaisella lihapullalla.

Hyppynoudossa mun oli käskyttävä sitä paluumatkalla hypylle, muuten se olis kiertänyt esteen. Toisella kerralla hän tuli hypyn kautta ilman käskyä. Metallihyppynoudossa mun oli ensin käskettävä hänet hyppäämään, sillä hän oli unohtanut et olin heittänyt kapulan eikä hän tiennyt mitä piti hakea. Minä kun yleensä käytän vain "hämta"-käskyä enkä "hopp"-"hämta" niin kuin jotkut. Saija sanoi et kisoissa pitää tarkkailla koiraa ja soveltaa käskyt sen mukaisesti miten koira reagoi. Jos koira ei ole nähnyt kapulanheittoa niin on parempaa ensin käskyttää sitä hyppäämään ja sitten heti sitä noutamaan.

Tunnarissa Ikwil teki tarkkaa työtä ja kävi hakemassa vain sen oman esineensä. Tätä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Yleensä Ikwil hakee ainakin pari kapulaa ja vaihtaa muutaman. Voi olla et Ikwil on ainakin vähän ymmärtänyt ettei äiti tarvii takkapuita kuin meillä ei edes ole sitä takkaa. No onhan äidillä myös dvd-levyjä vaikkei ole dvd-soitinta.