Menin maanantaina 11.8 taas töihin n 10 lomaviikon jälkeen. Naapurin Tuija oli luvannut käyttää tyttöjäni päivällä ulkona sillä olin töissä klo 8-14 joten koirille tulisi pitkä päivä.
Jompikumpi (epäillään Ikwiliä) schapeista oli tehnyt tarpeet sisälle mutta kuitenkin melkein paperille. Tuija oli niin kiltti että hän siivosi kakat. Kun tulin kotiin klo 14 jälkeen, molemmat koirani menivät nukkumaan. Kotimatkalla autoni tuulilasinpyyhkijät lakkasivat toimimasta. Ihan kiva.

Tiistaina alkoi työt ihan oikeasti, lukujärjestyksen mukaan. Tunteja ihan klo 8-12 ja siihen mahtui vielä hyppytuntikin (klo 10-11). Työn jälkeen vein auton pikauoltoon ja Lehtoauton miehet tilasivat varaosat autooni. Korjaus olisi torstaina. Illalla kävimme Adan kanssa ekan kerran pitkästä aikaa koirakoulussa. Paikalla makuussa Ada lähti kerran minun perän jonka jälkeen hän pysyi rauhallisesti paikallaan. En kuitenkaan mennyt piiloon, vaan päätin olla näkyvissä ja kävin välillä rauhoittelemassa hänet. Sitten teimme lyhyitä seuraamisia, hypimme, noutimme. N puolen tunnin jälkeen lähdimme kentältä kotiinpäin. Ihan turhaan jäädä tekemään toistoja jolloin molemmat voisimme kyllästyä tekemiseen.
Kotona Ikwil oli ollut kunnolla eikä edes rikkonut mitään.

Keskiviikkona emme muistaakseni tehneet mitään erikoista.

Torstaina vein autoni heti aamulla huoltoon. Pääsin Piian kyydissä Lehtoautosta töihin. Lupasivat että Marco olis iltäpäivällä valmiina. Pitkä päivä klo 16 asti. Tuija kävi taas käyttämässä koirani lenkillä. Sama kuvio toistui kuin maanantaina. Ikwil oli taas tehnyt paskat sisälle mutta taas paperille. Onneksi.
Kun olin n klo 15.30 lähdössä hakemaan Marcoa, olivat soittaneet Lehto-autosta ettei Marco ollutkaan valmiina. Onneksi pääsin kotiin yhden työkaverin kyydissä.

Perjantaina olisi työt alkaneet vasta klo 9 mutta lähdin yhden toisen työkaverin kyydissä jo klo 8 töihin jossa sitten juorusin n tunnin vaikka olin suunnitellut ihan jotain muuta. Perjantai iltapäivällä olin niin poikki että en mennyt edes agilitytreeneihin vaan jäin löhöämään sohvalle. Adakin näytti jo viikolla niin uupuneelta ettei varmaan hänkään olis jaksanut tehdä rataa.

Viikon aikana olen tullut siiheen tulokseen että elämä kahden koiran kanssa ei olekaan niin helppoa ja rauhallista kun ehkä kuvittelin. Kun tulen kotiin töistä haluaisin rauhaa ympärilläni tai en ainakaan kahta haukkuvaa koiraa jotka vetävät täysillä minun laminaattilattialla. Kai koirat rauhoittuvat muutaman viikon tai kuukauden (tai vuoden) päästä. Aikaisemmin olin tottunut siihen että Ada nukkuu vaikka olen kotona, nyt hän varmaan haluaisi nukkua mutta se pienempi ei välttämättä anna hänen nukkua.

Lauantain ja sunnuntain tapahtumista löytyy selostus muualta blogissani.

Olin päättänyt lepopäivän kunniaksi että lähtisimme koko iloinen perhe Adan isoon metsään tänään. Tarkoituksena oli että väsyttäisin koirat niin paljon että saisin loppupäivän vaan huilita. Ennen kävelyä piti tietenkin ottaa päivänokoset, eihän sitä muuten jaksaisi kävellä. Melkein heti kun Ikwil oli herännyt pakkasin reppuun juotavaa ja pipareita meille kaikille. Sain vielä vaihtaa isompaan reppuun sillä joku termiitti oli käynyt eilen meidän autossa ja maistellut pullonkorkkia joten mun mehut oli ekan repun pohjalla ennen kuin edes pääsimme ovesta ulos. 

Lenkistä tuli n tunnin mittainen. Syötiin eväät ja samalla soitin ja onnittelin Ankia joka taas kerran täyttää 25 v. Matkalla Ikwilistä tuli yllättäen kusipää sillä Ada päätti merkata yhteen paikkaan eikä hän voi katsoa onko Ikwilin pää just hänen alla.
 
Olin varustautunut siihen jos löytäisimme sieniä. Vain yksi kanttarelli löytyi. Onneksi olin aikaisemmin viikolla löytänyt muutaman suppilovahveron sillä se kanttarelli kokisi varmaan muuten saman kohtalon kun edelliset kanttarellit eli kuivuisivat mun jääkaapissani.

Kotiin tultuamme Ikwil pääsi ekan kerran suihkuun. Hän oli yllättävän rauhallinen, johtuu varmaan aika pitkästä lenkistä. Ikwil ei vesilätäköitä väistele eikä juuri muutenkaan katso mihin astuu.
Ihan kiva retki. Nyt Adakin sai liikuntaa. Yleensä jos käymme kahdestaan metsässä Ada talloo mun kantapäille. Ihan kivaa vähän ajan päästä jos minulla on kaksi schapea jotka kävelevät mun takanani.
Molemmat koriat nukkuvat. Yes! Onnistuin väsyttämissuunnitelmassani.

Lähdimme koko perhe Lappeenrantaan agilityreissulle. Ikwilkin pääsi mukaan kun tulin siihen tulokseen että kun keli oli sateinen ja sille tulisi muuten niin pitkä päivä yksin kotona.Onneksi meidän startit olivat vasta iltapäivällä ja saimme siten jännittää koko aamupäivän. Ikwil toimii herätyskellona joten emme saa nukkua pitkään vaikka olisin ehkä suunnitellut ja toivonut sitä.
Kotkassa satoi melkein koko aamupäivän joten pakkasin tuplavaatetuksen mukaan kun lähdimme ajamaan Lappeenrantaan. Onneksi tuulilasin pyyhkijät olivat kunnossa, muuten en olisi varmaan uskaltanut lähteä. Kisapaikalla ei satanut ekan startin aikana. Koirat olivat olleet autossa odottamassa ja Ada kävi kuumana. Ei se taaskaan pysynyt startissa paikallaan. Ekalta radalta saatiiin hyl kun Ada ampaisi puomilta seuraavaan putkeen. Olis ehkä muutenkin tullut sama tulos kun jätin pussin Adan selkäni taakse ja Ada ampaisi A:lle.

Eka rata:


Sitten alkoi satamaan. Vaikka sulla on mukana sadevaatteet ja sateenvarjo niin eihän niitä kannata käyttää heti kun huomaat että taivaalta sataa vettä. Vasta sitten kun olet puolimärkä niin niitä kannattaa hakea. Vaattethan voi kastua.Toinen rata oli hyppyrata. Rata näytti vaikealta, olihan putki tyrkyllä monta kertaa ja hypyradoilla on aina se vaara että ohjaaja unohtaa minne koiran pitäis ohjata. Laitoin Adan makaamaan lähdössä ja hänhän pysyi. Adalla ei oikein ollut vauhtia. Kyllähän hän aina teki mutta olin välillä jopa hänen edellään. No sainpa valssattua ennen kuin koira pyöri jaloissani. Olin itse ihan tyytyväinen ohjaukseeni.  Muistaakseni en edes kauheasti huutanut ja Ada ei paljon putkeja vilkuillut. Ennen muuria (nro 17) Ada pyöri jaloissani mutta sain huitaistua koiran esteen yli.. Tehtiin nollarata mutta ihanneaika ylittyi 5.25 sekunnilla. Tuloksena meidän viidenneltä 3-luokan radalta oli siis 5.25. Onhan se hyvä kun hyl-putki on saatu katkaistu. Epäilin ennen lähtöä saisimmeko tuloksen. On kivaa huomata etten aina ole hukassa vaan mekin voimme saada tulosta ja joskus jopa päihittää heitä mitä olemme joskus ehkä ihailleet.

Lappenrannan toinen 3-luokan rata.




Kotona oltiin vasta klo 21 jälkeen. Kotimatka ei ollut hauska, kun satoi melkein koko ajan. Tuomisina Lappeenrannasta ei ollut muuta kun ainakin kaksi punkkia. Onneksi ostin taas uudet punkkipihdit joilla jopa saan punkit poistettua.


Kyllä me koiraihmiset olemme vähän hulluja. Yksi pariskunta Kotkasta olivat vieneet asuntovaununsa eilen Lappeenrannan kisapaikalle, jättäneet vaunun sinne ja lähteneet autolla Kouvolaan koiranäyttelyyn. Näyttelyn jälkeen he palasivat Lappeenrantaan ja ovat tänään siellä kisaamassa.
Agility näyttää olevan välineurheilua. Aika monella on nykyään asuntoauto. Olishan se kätevää mutta semmoinen maksaa aika paljon enkä tiedä jos sinkkunaisella olis varaa tai oikeasti käyttöä semmoiselle. Suunnitelmissa olis farmariauto ja takapaksiin koirahäkit. Ehkä sitten muutaman vuoden päästä...

Ada osallistui ekan kerran agilityn PM-kisoihin Kouvolassa.
Ikwil pääsi ekan kerran turistina mukaan oikeisiin agilitykisoihin. Onneksi löytyi ihmisiä jotka huolehtivat Ikwilistä silloin kuin valmistauduin starttiin, tutustuin rataan ja kisasin. Ikwil ei paljon välittänyt missä olin tai mitä tein. Se oli ihan selvästi enemmän kiinnostunut ihmisten eväistä ja kaivaamaan pois hiekat tuolien alta.

Kisoissa kävi niinkuin joskua aikaisemmin. Tuloksena oli hyl. Ekalla radalla minua jännittii vissiin niin paljon että en muistanut rataa joten jätin väliin yhden esteen. En itse huomannut sitä mutta hyl tuli joka tapauksessa kun Ada jäi selkäni taakse ja hän hyppäsi ylimääräisen esteen. Ada pudotti myös ainakin yhden riman joten nollaa ei olis kuitenkaan saatu.

Toisen startin lähdössä mulla oli vaikeuksia saada kontaktin Adaan. Hän katsoi muualle ja varmaan haistoi grillimakkaran tuoksua. Lähdimme radalle ja ekat seitsemän estettä menivät mielestäni aika hyvin. Sitten piti vetää kepeille vaikka suoraan edessä oli suora putki. Ada sujahti putkeen ja kävi vielä sen jälkeen tekemässä aloitushypyn ja jäi sen jälkeen haistelemaan lähtöalueella. Sain kutsuttua Adan luokseni, tehtiin kepit jonka jälkeen päätin että jätämme kisan siihen ja juoksimme maaliin. Tämä oli eka kerta kun Ada vaikutti siltä ettei hän haluaisi tai jaksaisi.
Adan haluttomuus voi johtua siitä että viikon aikana hän on joutunut agilityilemään paljon enemmän kuin normaalisti. Tiistaina oli oma agilitykisa, perjantaina olimme agi-treeneissä ja sunnuntaina oli nämä PM-kisat kahdella startilla. Kotona Ada ei saa levätä rauhassa kun Ikwil on melkein koko ajan Adan kimpussa.

No tulipa PM-kisat korkattua ja saatiin merkintä Adan kilpailukirjaan. Täälläpäin on aika monta tosi hyvää ja nopeata maxi-koiraa joten saamme kyllä tehdä tosissamme töitä jotta joskus pärjäisimme PM-kisoissa. Mutta jos onnistuis saamaan molemmilta radoilta tuloksen niin voisi olla aika korkealla listoilla. Harva koira pystyi kuitenkaan kahteen tulokseen.

Ikwil pääsi keskiviikkoiltana ekan kerran "Adan" sohvalle. Ada istui siinä sohvalla ja söi luuta, Ikwilkin halusi osingoille ja hyppäsi tasatassuin sohvaa vasten ja muutaman kerran onnistui pääsemään sohvalle. Tietenkin nostin hänet takaisin lattialle sillä eihän hän saa tulla sohville tai sänkyyn.

Eilen Ikwil kävi ekaa kertaa elänlääkärillä. Jenni Hyväkkä vaikuttaa olevan tosi mukava tohtori. Mutta kun hän tarkasti Ikwilin niin ilmeni muutama seikka. Ikwilin alakulmahampaat eivät ole niinkuin niitten pitäisi. Tällä hetkellä ne hankaa yläikeniä ja niitä pitäis saada kasvamaan ulospäin. Toivottavasti ne uudet hampaat sitten kasvaisivat oikein, nyt Jenni suositteli hammasjumppaa ja kävin ostamassa pienä palloja jotka voisi edesauttaa hampaitten oikomisen. Saa nähdä tuleeko Ikwilistä sittenkin näyttelykoira.

Ikwilin napassakin oli jotain häikkää. Ei olut napatyrä mutta se oli jotenkin isompi kun tavallisesti. Jenni sanoi että joidenkin ihmisten napat pullottavat ulospäin ja toisten sisäänpäin.
Eikä tässä vielä kaikki. Ikwil on nuollut itseään aika paljon. Tuli ilmi että Ikwilin emättimestä tulee jotain vuotoja joka kerääntyy karvoihin. Vois parantaa kuurilla mutta Jennin mielestä se on vielä tässä vaiheessa turhaa. Jotenkin lukkiuduin kun Jenni rupesi puhumaan hampaista enkä oikein rekisteröinyt kaikkea mitä Jenni sanoi. Ikwil oli muuten terve. Jeni kuunteli mm Ikwilin sydäntä ja keuhkot.

Ikwil tykkäsi kauhean paljon Jennistä ja hänen apulaisestaan. Jenni kirjoitti laskuun: Kliinisesti terve ja reipas pentu. Hieno luonne!
Ikwil pesi Jennin koko naaman. Heilutti häntää eikä yhtään huomannut vaikka sai rokotuksen. Ikwilin pain oli tasan 5 kg.
Lääkärikäynnin jälkeen menimme kävelemään kaupungille. Kaikki oli niin uutta Ikwilille. Kävimme Adan suosikkikaupassa, Topocanissa, ostamassa lihalevyjä. Sen jälkeen Ikwil oli sitä mieltä että kaikkiin kauppoihin oli pakko päästä. Mutta eihän Ikwilillä ollut edes rahaa mukanaan.
Torilla oli markkinat. Torin laidalla törmäsimme Tiltuun, Wiiraan ja Piian iskään. Juttelimme vähän aikaa heidän kaa. Tiltu ei paljon jutellut, hänen oli tähystettävä minne Piian äiti oli kadonnut. Wiiralla oli paljon asiaa Ikwilille.
Kävimme sitten nopeasti Piian luona katsomassa postin ja kastelemassa kukat. En uskaltanut viipyä kauan siellä sillä en halunnut että Ikwil tekisi tarpeensa Piian matoille.

Ajoimme sitten Jaanalle, kävimme hakemassa työkukat hänen nurmikolta ja veimme ne suoraan koululle. Ikwil sammui opettajanhuoneen lattialle.