Sain eilen kuulla että päivityksiä blogiini kaivataan. Ei kun pistämään työt sivuun ja keskittyä vähän aikaa tähän kirjoitteluun. Eihän ne tarkistettavat kokeet varmaan minnekään lähde, jos ne poistuvat niin hyvästit niille.

Ongelmana on vain se että tuntuu niin kuin mitään ei ole tapahtunut tänä vuonna. Työt jatkui piiiiiitkän joululoman jälkeen ja emme ole tehneet muuta sen jälkeen kuin olleet ja käyneet agilitytreeneissä. Olin viime viikolla kolme päivää pois töistä flunssan takia. Yritin levätä sohvalla (petasin vuodesohvan) jotta flunssa parantuisi. Iksu jaksoi peuhata palloillaan. Jos ja kun pallo meni sohvan alle, hän raapi sohvaa. Jos en noussut ylös, Iksu kävi raapimassa takaovea niin kuin hänellä olisi kauhea tarve päästä ulos pihalle. Kun olin noussut ylös Iksu oli sen näköinen että kun kerran olen pystyssä, voin saman tien antaa pallonsa hänelle. Ei siis ollut minkänlaista tarvetta päästä ulos. Fiksu koira.

Iksun agility on ihan hyvällä mallilla. Teemme vieläkin niitä kujakeppejä. Iksu tekee ne melkein itsenäisesti kunhan käyn pistämässä toiseen päähän nameja. Välillä hän tekee väärin ja sen jälkeen hän on epävarma saako niitä tehdä.

Eilen mulla oli ohjaaja apunani. Kunhan Annukka seisoi keppien toisessa päässä, Iksu jopa etsi kepit ihan hyvin hypyn jälkeen eikä häntä häirinnyt vaikka kävelin hänen perässään.

Olen erittän ylpeä miten Iksu osaa tehdä takakierrot.

Kontakteilla olen siirtynyt palkkaamaan hänet maahan. Eli laitan namikipon vähän esteen jälkeen ja laitan siihen namin jos Iksun etutassut ovat maassa ja takatassut kontaktilla. Toistaiseksi olen pysynyt aika lähellä estettä mut tarkoituksena on että voisin olla vähän matkaa esteeltä. Vaikuttaa siltä että Iksustakin tulee kontaktihullu. Eilenkin treeneissä hän teki itsenäisesti sekä A:n että puomin sillä niiltä saa melkein aina namin.

Iksu kävi eilen eläinlääkärillä tarkastuskäynnillä tai oikeastaan kävimme vain viemässä sinne pissanäytteen. Iksulla todettiin pissatulehdus ja valeraskaus pariviikkoa sitten. Naapurin Konsta (sekarotuinen piski) oli niin in loveen Iksuun joten epäilin itsekin valeraskautta. Ikin virtsan pH oli liian korkea joten Iksu joutui lääkekuurille. Iksu sai (ja mä maksoin) myös diettiruokaa jonka pitäisi laskea pH:n. Iksu söi lääkekuurin loppuun mut vieläkin pH oli korkea dietistä huolimatta. Eläinlääkäri lupasi palata asiaan mitä sille voisi tehdä.

Jos kuvittelette että Iksun askartelu ja sisustus ovat loppuneet, olette totaalisesti väärässä. Eilen Iksu oli taas löytänyt ihania tavaroita. Sain joululahjaksi Pentikin metallisen (onneksi) porokynttiläjalan. Lahja oli vielä sellofaanissa ja on ollut kirjahyllyn alatasolla joulusta asti eli n pari kuukautta. Eilen lahja löytyi sohvalta. Palasin varmaan liian aikaisin töistä eikä Iksu (epäilen häntä enemmän kuin Adaa) ollut ehtinyt aukaista lahjapakettia. Narut oli jo melkein saatu irti..Keittiölattialta löytyi patalappu, joten koirat ovat varmasti mys halunneet yllättää mamman ihanalla ruualla tai leivonnaisella....Lopputulosta en kuitenkaan löytänyt.

Vuosi on jo vaihtunut. Vuodesta 2009 jäi päällimmäisiksi muistoiksi koirien harrastukset.

Iksu ei päässyt seuran alkeiskurssille ja tämä harmitti minua. Kuitenkin Ikwil pääsi mukaan Adan treeneihin ja näinollen sai tuntuman esteihin. Oli kuitenkin rankkaa treenata molemmilla koirilla samaan aikaan. Halusin päästä johonkin toiseen ryhmään Ikwilin kaa.

Syksyllä olimme Iksun kaa KKS:n agilityleirillä hakemassa lisää oppeja Jarno Venäläisen mölliryhmässä,

Syksyllä pääsimme sitten pieneen jatkoryhmään jota vetää Annukka ja Terhi S. Muut koirakot siinä ovat käyneet alkeiskurssin keväällä&kesällä. Iksu on kehittynyt hurjasti. Vielä meidän pitää treenata niitä keppejä, saada kontaktiesteet varmoiksi ja saada malttia sekä koiralle että minulle. Iksu on välillä niin kiinni minussa että se kiertää esteet vain päästäkseen minuun vierelleni. Iksun toistaiseksi paras agilitysaavutus on pronssisija agilityn kaupunkiottelun mölliluokassa. Ikwil oli osana myös kultaa voittaneessa medi-joukkuessa. Kaupunkiottelu kisattiin syyskuussa jolloin Iksu oli vain 16 kk.

Toinen isompi agilitysaavutus oli Iksun virallinen agimittaus joka tapahtui 28.11. Silloin Iksu oli 18 kk ja 6 päivää. Tuloksenahan oli medi (n 42 cm) josta olen vieläkin tosi iloinen.

Iksun kisapentukurssi päättyi elokuussa jonka jälkeen olemme vain joskus silloin tällöin tokoilleet kotona. Meille sopivin tokoryhmä treenailee talvisin samaan aikaan kuin on Iksun agi-treenit, joten ohjattu toko saa jäädä ainakin kevääseen. Olisi kivaa päästä vuoden aikana bh-kokeeseen tai toko-kisoihin.

Iksu korkkasi näyttelyuran keväällä Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyssä. Tuloksena oli sert ja Pn3. Sertiputki jatkui Haminassa. Vara-sert saatiin Kotkan näyttelyssä. Erkkarissa tuli sitten H. En ole viitsinnyt osallistua muihin näyttelyihin.

Vuoden aikana tein myös sen raskaan päätöksen että Adan agilitykisaura on ohi. Adan toistaiseksi viimeinen agilitykisa käytiin Santalahden suhinoissa toukokuussa. En viitsisi enää rasittaa Adaa niin paljon, hypyttämällä maksihyppyjä. Voipi olla että Ada pääsee johonkin agilitykisaan kesällä. ada on vuoden aikan käynyt pari kertaa fysioterapeutilla ja melkein joka kuukausi Saija on käynyt hieromassa hänet. Kaikki vain sen takia että Ada pysyisi kunnossa. 

Agilitytreeneissä Ada on enimmäkseen tehnyt medihyppyjä ja välillä jopa minihyppyjä. Into on pysynyt hyvänä ja korvat ovat välillä unohtuneet kotiin. Ada on vieläkin mun rakas itsepäinen oinas. Onneksi mulla on Iksu jonka kaa uskallan ehkä mennä virallisiin kisoihin, mun ei siis tarvii pakottaa Adan kisoihin. 3-luokan kisat ovat muuttuneet niin tosikkomaisiksi.

Adan isoin saavutus vuoden aikana on Kaakon Käyttökoirien haku-mestari.

Helmikuussa Adaa leikattiin joten Lumikuono C-pentue jäi hänen ainoaksi pentueeksi. Hyvään lopputulokseen oli hyvä lopettaa ja myös pentuuen isä on vuoden aikana steriloitu. Adan paino on leikkauksen jälkeen noussut ja mulla on ollut vaikeuksia sopeuttaa Adan ruokamäärä sopivaksi.

Adakin pääsi muutaman näyttelyyn. Lappeenrannassa hän oli VSP niinkuin myös Haminassa. Erkkarissa hän sain EH lihavuutensa takia.

Mulle ei ole vuoden aikana tapahtunut mitään merkittävää. Onneksi saan olla mukana koirien harrastuksissa, paitsi kun Iksu askartelee jotain täällä kotona. Syksyllä sain 10 uutta oppilasta luokalleni ja elokuussa olimme neljä päivää leirikoululla Ahvenanmaalla. 23 (17 poikaa ja 6 tyttöa)  oppilaan luokanvalvojana teettää aika paljon työtä mutta onneksi luokka on osoittautunut aika kivaksi ja rauhalliseksi. Työ luokan kanssa jatkuu vielä 2 ½ vuotta.

Maanantaina meillä oli taas Iksun kaa agitreenit. Meitä oli vain 3 koirakkoa paikalla ja kun kouluttajia on kaksi, pääsimme tekemään aika paljon. Iksulla oli intoa tehdä, pysyi aika hyvin omalla puolella kenttää. Piti vain muutaman kerran käydä tokoryhmän puolella, katsomassa löytyiskö sieltä jotain kivaa. Ei kuitenkaan mennyt häiritsemään tokokoirien suoritusta. Suurin osa tokoilijoista on vissiin menossa sunnuntaina kotitokokisoihin joten tarvitsevat varmasti häiriökoiria heidän treeneihin.

Agilityssä teimme mm jotain ihmeellistä siksakkia, eli useampi hyppy peräkkäin vähän limittäin ja ohjaajan piti sitten ohjata toisella kädellä mutta kuitenkin juosta toiselta puolelta....Jäi vähän epäselväksi milloin tätä metoodia kannattaa kisoissa käyttää, mut kai se selviää joskus. Muut olivat tehneet saman aikaisemmin, joten luulen että kertaamme sen vielä. Annukka (toinen kouluttajista) oli Iksun mielestä tosi ihku. Häneltä sai välillä nameja ja jos Annukka seisoi hyppyjen lähellä, Iksun oli juostava hänen luo katsomaan saisiko nameja...

Tehtiin myös itsenäisesti takaleikkauksia pituudelle ja renkaalle.

Iksu pääsi myös tekemään kujakeppejä. Ensin kuja oli aika leveä, mut sitä kavennettiin jotta Iksu joutui melkein pujottelemaan. Iksu hoksasi juonen mutta jotta Iksu etenisi, Terhin oli seistävä vastaanottamaan Iksua. Kujaa kavennetaan joka kerta. Tavoitteena on saada Iksua tekemään kepit ilman käsiapuja ja vauhdikkaasti ilman ylimääräisiä hyppyjä.

Kun treenit loppui, mulle tuli huono oli. Melkein heit kun pääsin kotiin, totesin että mulla on jokin vatsatauti. Mittasin ihan huvikseni kuumeen ja sehän oli n 37.8. Ei auttanut muuta kun avata Jaffapullon ja pukea päälle lämpimiä vaatteita. Seuraava yö oli tuskin taival. Vähän ajan päästä kun olin juonut jotain, mun oli käytävä vessassa. Aamulla soitin töihin etten tuu paikalle. Olisi ollut vain 3 tuntia, mutta en edes ollut ajokunnossa. Joskus klo 11 maissa käytin Iksua aamulenkillä.

Kävin nopeasti lähikaupassa, tarkoituksena ostaa jotain kevyttä syötävää. Kaikki mitä näin ällötti joten keskityin juomapuoleen. Söin jugurtin mutta sekään ei ollut hyvä ratkaisu.

Vasta joskus klo 13 jälkeen sain syötyä banaanin joka pysyi sisälläni. Oksennustaudissa on se hyvä puoli ettei ruoka oikein maistu. En kuitenkaan tiedä onko jaffa, mehut ja teet niin paljon kevyempiä että taudin takia laihtuisi. Enkä kuitenkaan toivoisi mahatautia itselleni eikä muille.

Iltapäivällä naapuri Tuija kävi käyttämässä tyttöjä kaatosateessa lenkillä. Ada oli sitä mieltä ettei hän ainakaan lähde minnekään. Illalla soitin vielä töihin etten varmaan pääse tänään (ke) töihin sillä oli iltapäivällä vieläkin melkein 38 astetta kuumetta. Keskiviikkona oli olo vähän parempi.

Minua on käynyt sääliksi Iksua joka on näyttänyt siltä ettei hänellä ole ollut mitään tekemistä kun matte on kipeä. Hän ei ole edes päässyt tekemään askareitaan, kun matte on ollut kotona. Välillä hän on piilottanut sitä suosikkipalloa sohvan alle, jotta matella olisi jotain tekemistä. Jotenkin tuntuu siltä kun koirat aistisivat että kaikki ei ole kohdallaan. Koko tiistain ne jaksoi nukkua eivätkä edes haukkuneet kun puhuin puhelimessa.

Huomenna (to) aion yrittää mennä töihin. Katsotaan jos pitää aamulla käydä lääkärillä sillä jotenkin tuntuu siltä että yskä voisi pahentua. 

Olin jo alkuvuodesta päättänyt viedä Iksun mitattavaksi Porvoon agikisoinin 28.11.2009 (eli eilen). Iksun juoksut olisivat voineet pilata suunnitelmat, mutta onneksi neiti aloitti juoksut niin ajoissa että ne ehtivät loppua ennen tätä suurta tapahtumaa. Täyttihän Iksu 1½ v jo viime sunnuntaina. Oli siis korkea aika mittauttaa Iksua.

Tuomari Porvoossa oli Anne Savioja jonka mittaustulokset olivat mulle mysteeri. Kyseessä on kuitenkin niin kokenut tuomari jonka käsissä mitta voisi olla meidän puolella. Arvasin että Iksun korkeus olisi medi (35-42,99 cm) ja maksin (43-  cm) rajalla.

Perjantaina mietin onko niin viisasta viedä Iksua mittaukseen. Mitä jos odottaisin keväälle jos vaikka joku "hyvä" tuomari saisi hänet varmaksi mediksi. Onneksi Piia-M ja Wiira olivat menossa Porvooseen kisaamaan, ja halusin nähdä heidän suorituksena, muuten meidänkin reissu länteen olisi voinut jäädä tekemättä.

Nousimme ylös aikaisin aamulla jotta olisimme ajoissa paikalla. Jopa Ada oli ennen klo 7 valmiina aamulenkille. Kello oli vain jotain ennen 8.30 kun kurvasimme maneesin pihalle. Aika nopeasti rouva tuomari saapui paikalle. Annoimme hänen kuitenkin käydä aamukahvilla ennen kuin parkkeerasimme itsemme toimiston viereen. Menimme ekana mitattavaksi. Kilpailukirja oli valmiina täytettynä.

Iksu käyttäytyi tosi mallikkaasti ja seisoi ryhdikkäästi paikallaan kun rouva tuomari mittasi. Mitta näytti vaarallisia lukemia kun se lähestyi 43 cm...Pelkäsin pahinta....Anne kehui Iksua ja kehotti minua käyttämään koiralla ponnaria kunhan menemme kisaamaan.....Iksun mitaksi saatiin 42 ja jotain.....Eli olin onnistunut pentuvalinnassa, mulla on medikoira! Adan sulhasen valinta oli siis myös oiva. Sain sen minkä halusin, Adan pennun joka om medi. Olen tosi tyytyväinen ettei Iksun tarvii tehdä maksihyppyjä. Toivottavasti sen selkä ei koskaan vaivaa sitä ja että pysyn mukana Iksun vauhdissa.  Kuitenkin olen tosi tosi iloinen tuloksesta.

Huomenna pääsemme taas Iksun kaa treeneihin. Odotan sitä hetkeä innolla ja niin varmaan Ikwilkin tekee.....