Kahden schapen + yhden ihmisen elämä

Tänään 22.6 on kulunut tasan 4 vuotta siitä kun äitini jätti maanpäällisen elämän ja hänestä tuli enkeli joka valvoo tekemisiäni.

Muistan vieläkin kun isä soitti kertoakseen uutisen. Arvasin jotenkin mitä asiaa hänellä oli n klo 7 aamulla. Itkin koko automatkan Porvooseen, kävimme heti aamupäivällä hautaustoimistolla ja tilaamassa hautajaiskukat.

Silloin 4 vuotta sitten olin varma etten selviäisi ilman äitiäni ja että aika pysähtyisi. Eihän se aika pysähtynyt ja näitten vuosien aikana on tapahtunut vaikka mitä. Äidin muisto ei koskaan häviä sillä usein mietin äitiäni ja millainen hän oli. Aika usein kyyneleet alkaa valua kun muistelen rakasta äitiäni.

Äitini oli tosi vaatimaton, ei  koskaan valittanut ja antoi perheen pään, eli isäni, päättää tärkeistä asioista.

Äitini tiesi millaisia kodinkoneita haluaisi joten tuli siihen päätökseen että oli helpompaa käydä itse ostamassa koneen. Jos iskä kävi ostamassa, hän ei kuitenkaan ostanut just sitä vaan kaupan halvinta.

Perjantaina kävin äitini haudalla. Vein haudalle kukkia lapsuudenkodin pihalta. En kuitenkin raaskinut poimia isoja sinikelloja. Äitini vaali niitä ja suuttui jos joku vahingossakin vahingoitti niitä.

Äitini hauta Porvoon vanhalla hautausmaalla.

Tänä viikonloppuna järjestettiin Kotkan Ruusu koiranäyttely meidän kotikentällä.

Olin ilmoittanut myös Adan tähän näyttelyyn mutta dopingsääntöjen takia, Adan osallistuminen peruuntui. Iksu sai edustaa meidän perhettä ekan kerran yksin.

Schapetuomarina toimi Annukka Paloheimo joka ei ole tuomaroinnut Adaa.

Näyttelyä edeltävänä yönä nukuimme tosi huonosti. Ikwil pyysi pari kertaa ulos ja hänen vatsansa oli kuralla. Kaiken lisäksi toisella kerralla Iksu onnistui pistämään toisen takatassun takapihan terassin ja oven väliseen rakoon. Sattui varmasti ihan kamalasti, onneksi Iksu on niin kovapäinen ettei tapahtuman jälkeen ole ollut moksiskaan vaikka sattuikin.

Narttu junnukehässä oli vastassa Jennan Walma, joka on vielä ihan kakara. Walma sai EH:n ja Iksu Erin. Luokkavoittaja oli siis selvä. Avoimessa starttasi kaksi narttua, Sara ja Boogie. Sara sai tänään EH:n ja Boogie Erin. Muita narttuja ei sitten ollutkaan joten parhaasta nartusta kisasi vain kaksi koiraa. Boogie veti tänään pidemmän korren ollen siis PN1, sai sertin ja cacibin. Iksulle annettiin vara-sert.

Iksun arvostelu:

Hyvä tasapainoinen, jakaasti (sekaasti?) liikkuva. Hyvä pää. Hyvät raajat. Takakulmauksia voisi olla hieman lisää.Hyvä häntä. Riittävän karhea karva. Erinomainen luonne.

Eli taas vähän epämääräinen arvostelu. Hyvässä muistissa on Adan arvostelut: "Movement a bit", "Päätä pitäisi buddata" ja "toivoisin lisää luita/jalkoja".

Boogie valioitui samalla joten suomme sertin hänelle.

Boogiesta tuli myös VSP sillä Uuno oli parempi ollessaan ROP. Uuno on tosi ihastunut Ikiin ja tänäänkin Uuno yritti kaikin tavoin saada Iksun mukaan kosimispuuhiin. Kuitenkin onnistumatta.

Näyttelyssä tapasimme Sannan&Anssin&Sannin jotka olivat Kotkassa setteri Nenan kaa. Perhe asuivat Kotkassa ennen pääkaupunkiseudulla muuttamista. Koirat Luna&Nena olivat aika usein samassa koirapuistossa missä käytiin Adan kaa.

Jäimme katsomaan miten Nena pärjäisisi, ja siitähän tuli VSP saaden myös sertin ja cacibin.

Iltapäivällä Adaa tultiin hakemaan Porvooseen muutamaksi päiväksi. Olin itse ehdottanut Adan maalle pääsyä. Hoitopaikka on se sama missä Ada on ollut aikaisemmin ja missä Iksukin oli viime talven yhden viikon hoidossa.

Lisäys: Naapurin Tuija tulkitsi heti sen mysteerisen sanan Ikwilin arvostelussa: vakaasti:ksi eli Ikwil on vakaasti liikkuva. En kyllä ihan ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta eihän sillä ole mitään merkitystä.

Tällä viikolla Iksulla on melkein joka päivä jotain ohjelmaa.

Maanantai hakua. Tiistaina tokoa. Torstaina mätsäri? Perjantaina: agilityä ja sunnuntaina näyttely. Sunnuntaina Ada lähtee taas hoitoon pariksi päiväksi.

Käy vähän sääliksi Adaa joka ei saa tehdä muuta kun levätä ja katsoa miten Iksu saa treenata. Olen nimittäin pistänyt osan pujottelukepeistä ja hyppyesteen meidän takapihalle ja niitä käydään välillä tekemässä. Iksu on ihan selvästi hoksannut miten kepit pitäisi tehdä. Käytössäni on suoria keppejä jotka kylläkään ei ehkä niin nopeasti tuota täsmällistä tulosta, mutta kai niistä on jotain hyötyä.

Aamulla olin valvomasa uusintakoetta työpaikallani. Jottei Iksun tarvitsisi olla autossa sen aikaa, vein sen entiselle työkaverille hoitoon. Jaana käytti Iksu heti lenkillä. N tunnin päästä soitin ja kysyin missä koirani on. Silloin Jaanan poika oli jossain lenkillä Iksun kaa. Vähän ajan päästä toivat koirani mulle.

Lähdimme heti kohti haku-treenejä jotka pidettiin raunioradalla. Iksulle tehtiin kolme ukkoa peräänajona. Eka maalimies oli ovelasti piilossa petoniputkessa jonka pää oli ihan selvästi liian matalalla. Iksu seisoi tiiliskivien päällä ihan putken suulla, mutta ei hokannut missä maalimies oli. Iksu käytti ihan selvästi nenänsä ja oli tohkeissaan. Yritin kiertää kasan, mutta Ikwil ei antanut periksi.

Toka ukko oli myös yhdessä putkessa. Taas piti kiertää vähän jotta Iksu sai ukosta hajun. Ei mitään miettimistä kun piti mennä putken sisään.

Kolmas ukko sujui myös hienosti. En itse hokannut katsoa mutta treenien vetäjä sanoi että Iksun häntä laski alas kun hän oli saanut hajun. Yleensä käy päinvastoin.

Lopuksi päätin vielä kiertää raunoilla Iksun kaa. Raunioradalla on kontti jonne vie metalliset ritilärappuset. Viimeksi Iksu oli menossa ylos, mutta kun en seurannut häntä, hän kääntyi takaisin maanpinnalle. Tänään päätin kokeilla tulisiko Iksu mun perässäni ylös. Vähän hän empi mutta päätti kuitenkin tulla. Sain kiiruhtaa ylös jottei Iksu ohittaisi minua rappusissa. Ylhäällä hän kävi katsomassa reunoja yli, pääsisikö toista kautta alas. Ei päästy joten oli taas mentävä rappusissa. Taas olin Iksun edellä joten sain taas kiiruhtaa jotta Iksu (&minä) kompastuisi ja vierisisi alas. Iksu käveli vielä parin metallinputken läpi.

Olen todella tyytyväinen Iksun menoon raunioilla. Iksu oli jotenkin melkein koko ajan hallinnassa. Vaikka hän kävi muualla, hän kuitenkin tuli mun luo kunhan kutsuin häntä. Iksu kävi itsenäisesti kasojen päällä ja teki hyvin töitä. Harmittaa kun en ottanut kameraa mukaan.

Jos hänellä riittää sitä intoa ja en onnistu pilaamaan koiraani, Iksu voi vielä osallistua vaikka mimmoisiin kisoihin. Jotenkin Iksu on paljon helpompi kuin Ada. Iksu oli ihan pentuna tosi rasittava ja hänen pentuajansa meni jotenkin minulta ohi. Nyt hänestä on kasvanut tosi ihana ja tottelevainen koira jota korkeat paikat ja uudet tilanteet eivät mitenkään hätkäytä.

Iltapäivällä Iksu oli mun kaa pihalla istuttamassa kukkia.

Illalla tehtiin vielä tyttöjen kaa vähän tottista ja agilityä.

Olin suunnitellut vaikka mitää ohjelmaa Adalle kesäksi. Suunnitelmat kuitenkin romuttuivat kun Saija ( meidän hieroja) löysi tulehtuneita "lihaksia" Adasta. Tänään käytin Adaa eläinlääkärillä ja rouva schape pääsi lääkekuurille. Joten meillä ei ole asiaa kisoihin n kuukauteen. Sinne jäi agirodut, Kotkan näyttely ja muut kisat. Mutta eihän sille voi mitään jos koira ei ole kunnossa..... Pääasia on kuitenkin että Ada tervehtyisi ja sen agilityura voisi jatkua. Jos Adan selkä ei parannu eikä hän enää halua hypätä, en näe muita vaihtoehtoja kun lopettaa Adan agilityuran. No voisihan käydä epävirallisissa kisoissa (ja treeneissäkin) mutta en uskaltaisi hänen tehdä maksi-hyppyjä.